Toivottavasti olen pääsemässä lopullisesti irti, suuri häpeä ja katumus kalvaa. Jumalasuhde tuntui etäiseltä, ja tunsin itseni tosi petturiksi. Onko enää mahdollisuuksia?

Jonkinlaisia hämäriä muistikuvia seksuaalisuuden heräämisestä on joskus ala-asteikäisenä, jolloin pidin piilossa joitain hieman pornahtavia kuvia. Joskus yläasteen alussa sitten kokeilin itsetyydytystä, jota on jatkunut enemmän ja vähemmän 7 vuoden ajan.

Yläasteikäisenä en kokenut itsetyydytystä synniksi, koska en lukenut tuolloin Raamattua. Tunsin silloin 10 käskyä, enkä tietenkään osannut yhdistää tekojani "Älä tee aviorikosta" käskyn alle. Ehkä sitä silti joskus ajatteli, oliko itsetyydytys hyvää vai ei. Silloin sitä luotti siihen, mitä jokapuolella näki ja kuuli eli, että itsetyydytys olisi luonnollista ja luvallista.

Jo yläasteen aikoihin mukaan tuli sitten nettiporno, kuvien jäädessä pois. Ja varsinkin lukioaikoihin nettipornon katselu lisääntyi. Netissä videot löytyi helposti, ja sivuhistorian pystyi kätevästi poistamaan, jäämättä kiinni.

Joskus 16-17 vuotiaana tutustuin Raamattuun paremmin. Rippikouluaikoihin sitä ei tullut vielä kunnolla ymmärrettyä saati luettua. Silmiinpistävää oli juuri Jeesuksen sanat, että "jokainen, joka katsoo naista himoiten, on tehnyt syntiä sydämessään" sekä kehotukset repiä käsi tai silmä irti mikäli ne viettelevät.. (Ei siis mitään tulkinnanvaraisuuksia.. mutta siltikin olen ollut liian tyhmä niitä tottelemaan.)

Siitä lähtien on sitten rukoiltu anteeksiantoa ja silti aika-ajoin harrastettu edelleen pornon katselemista ja masturbointia. Samaa rataa yhteensä kolmen vuoden ajan. Välillä on ollut aikoja, jolloin katumus ollut suurta, välillä teot eivät ole tuntuneet niin súurilta synneiltä. Kuitenkin petin Jumalan, kun jatkoin vain tekemisiäni, vaikka väliin rukoilin anteeksiantoa. 18-vuotiaana käyttööni tuli vieläpä oma tietokone, jolla ei ollut muita käyttäjiä. Se houkutteli taas väärille teille.. Kadutti totta kai ja välillä tuli mieleen, että mitä jos nyt kuolen, joudunko helvettiin?

Jopa Raamatun puheet esim. koiran palamisesta oksennukselleen ja siitä, ettei armoa ole enää tarjolla sille, joka on kerran nähnyt valon, tuntuivat lopullisena pistona: Tarkoittaako tämä minua? Onko enää mahdollisuuksia?

Elämä oli epätoivosta.. paha olo purkautui lähinnä itsetyydykseen. Olin muutenkin yksinäinen, ei juurikaan kavereita, ei koskaan ole ollut tyttöystävää jne. koulukaan ei mennyt kauheen hyvin.. Jumalasuhde tuntui etäiseltä, ja tunsin itseni tosi petturiksi. Raamatun lukeminen jäi kuukausiksi..

Sitten päätin taas ryhdistäytyä ja lukea Raamatun sanaa. Rukoilin Jeesusta elämääni. Kävin ehtoollisella ja kaikki näytti taas hyvältä. Nytkö elämä on reilassa ja usko Jeesukseen pysyvää?

Asia vaikutti jo hyvältä. Minulla oli useiden kuukausien tauko pornosta ja itsetyydytyksestä, mutta sitten ne taas tulivat jostain elämääni, juuri kun olin niistä tyytyväisesti erossa.. Kijoitin sitten jopa muistilapun seinälle, että "Synnin palkka on helvetti" muituttamassa siitä, mihin tämä kaikki voi johtaa. Siltikin nuo sanat unohtuivat pariin otteeseen, kun eksyin väärille nettisivuille... Hirveä morkkis.. Mutta nyt pidän nuo muistilapun sanat visusti mielessäni.

Toivottavasti olen pääsemässä synneistä lopullisesti irti, suuri häpeä ja katumus kalvaa.. toivottavasti saan sovitettua nämä kaikki synnit. Ikää on nyt 20. Jeesus uudistakoon minut nyt ja varjelkoon etten eksyisi, niin kuin olen liian monesti tehnyt. Enää en sortuisi, tiedänhän sen jo hyvin selvästi, että se olisi syntiä ja veisi kadotukseen.