Kamppailuni pornoriippuvuuden kanssa alkoi ollessani 14-vuotias. Oma paranemisprosessini käynnistyi toden teolla vasta lähes 30 -vuotiaana, kun taas kerran menin liian pitkälle. Ahdistin myös puolisoani seksiin liittyvillä toiveillani ihan väsyksiin asti.

Kamppailuni pornoriippuvuuden kanssa alkoi ollessani 14-vuotias. Silloin löysin kotimetsäni lähelle hyljätystä autosta sinne jätettyjä pornolehtiä. Huomasin heti, että jäin niihin koukkuun. Kotonani ei seksistä juuri puhuttu, mikä vain lisäsi kiinnostusta seksin salaperäisyydestä. Koko murrosikä meni aika pitkälle hämmennyksen merkeissä ja ruokin itseäni näistä lehdistä lukemillani jutuilla ja kuvilla. Oma suhde seksuaalisuuteeni alkoi siten saada vääristymää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ollessani 17 -vuotias mukaan tulivat seksivideot, joita vuokrasin läheisestä videovuokraamosta. Elin usein omassa fantasiamaailmassani, johon myös pakenin kaikkia murheitani.

Uskoontuloni myötä 19 -vuotiaana ajattelin, että ongelma ratkeaa samalla kertaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sain pidettyä riippuvuuteni kurissa aina jonkin aikaa, mutta säännöllisesti sain huomata, ettei porno-ongelma ollut mihinkään kadonnut. Kerroin asiasta tulevalle puolisolleni, ja itkin omaa kykenemättömyyttäni tehdä asialle mitään. Menimme naimisiin ja saimme ensimmäisen lapsenkin. Salainen himoni vaati saada jatkuvasti lisää seksuaalisia ärsykkeitä. Ahdistin myös puolisoani seksiin liittyvillä toiveillani ihan väsyksiin asti. Oma paranemisprosessini käynnistyi toden teolla vasta lähes 30 -vuotiaana, kun taas kerran menin liian pitkälle. Olin keväällä kiertelemässä kaupungilla ja hetken mielijohteesta marssin pornokauppaan ja ostin kaksi seksivideota. Kotiin saavuttuani ja aloittaessani katselutuokiotani, koin ihan selkeästi, että nyt tälle asialle täytyy tehdä jotain. Vaimoni oli kotona ja tunnustin hänelle pakkomielteeni pornoon ja sen, että olin täysin kykenemätön tekemään asialle mitään. Olin koukussa ja tiesin sen.

Olimme vajaan kuukauden päästä tuosta hetkessä Peurungassa avioliittotyön ryhmänjohtajien koulutuksessa, kun kesken erään istunnon vaimoni paukautti sanoen: ”Meillä on ongelma, josta ei ole julkisesti puhuttu.” Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän kertoi koko ryhmällemme pornoaddiktiostani. Suutuin hänelle silmittömästi ja marssin saman tien ulos huoneesta. Häpesin itseäni ja sitä, että nyt myös muut tietävät ongelmastani. Pelkäsin menettäväni ”kasvoni” ja toisten kunnioituksen. Ajattelin, että pysyn ulkona niin kauan, että muut ovat menneet nukkumaan. Ulkona oli kuitenkin kylmä, joten jouduin tulemaan takaisin ja kohtasin ovella yhden ryhmän miehistä, joka sanoi: ”Juha, minä haluan olla tukemassa sinua, että pääset vapaaksi tästä riippuvuudestasi!”. Sanat tulivat niin rakkaudella, etten voinut kuin rutistaa miestä ja sanoa: ”Kiitos.” Tästä hetkestä käynnistyi vuosien mittainen prosessi matkalla kohti seksuaalista eheyttä. Monta kertaa matkalla on tullut takaiskuja, mutta pikkuhiljaa olen saanut kokea valtavaa iloa siitä, ettei minun tarvitse enää paeta pornoon ongelmiani. Yksi tärkeä virstanpylväs matkalla vapauteeni oli myös se, että sain luotettavan mentorin, jolle sain säännöllisesti kertoa ongelmastani.

Neuvona miehelle (tai naiselle), joka kärsii seksi- tai pornoriippuvuudesta on se, että ei kannata jäädä asian kanssa yksin. Kerro jollekin luottamallesi ihmiselle ongelmastasi. Vapaus on asia, jonka puolesta kannattaa taistella! Uskalla tulla "valoon", sillä vain totuus tekee vapaaksi!