Armeijassa homma lähti ihan käsistä koska siellä oikeasti kannustettiin pornon katseluun ja jopa julkiseen itsetyydytykseen. Kuvittelin oikeastaan että kaikki naiset jotka vähänkin paremmalta näyttivät olivat kanssani jossain sellaisessa toiminnassa.

Minun ensimmäinen kokemukseni pornosta oli lehti joskus 10-13 vuotiaana serkkupojan toimesta. Silloin en vielä tiennyt sitä, että tuo roska tulisi hallitsemaan mieltäni ja elämääni.

Tuon tapahtuman jälkeen luin sitä, katsoin sitä ja kun pikkuhiljaa turruin kevyempään tavaraan, aloin etsiä sitä rankempaa materiaalia. 

Teini-iässä kun paikat alkoivat "toimimaan" aloin saamaan elämääni riippuvuuden itsetyydykseen ja en oikeastaan ajatellut tuolloin että siinä jotain pahaa olisi, koska muutkin ikäiseni "kaverit" sitä tekivät ja näin monta lääkäriä kehumassa, että itsetyydytys on terveellistä ja että minun ikäiseni pojan tulisi juuri tehdä sitä ja että se on oikein.

Kuitenki pikkuhiljaa ja varmasti olin jäämässä pahempaan ja pahempaan koukkuun ja minun mieleni janosi aina vaan erilaisia visuaalisia virikkeitä, jotta "hommat" hoituisi. Armeijassa homma lähti ihan käsistä koska siellä oikeasti kannustettiin pornon katseluun ja jopa julkiseen itsetyydytykseen. Kuvittelin oikeastaan että kaikki naiset jotka vähänkin paremmalta näyttivät olivat kanssani jossain sellaisessa toiminnassa.

Armeijan jälkeen olin todella pahasti koukussa ja siitä lähtien monen vuoden ajan ei ollut hetkeä, etten ajattelisi, milloin saan seuraavan kerran "annoksen".

Aikaa kului ja koulu meni huonosti. Päätin perustaa yrityksen ja kokeilla sitä kautta löytää jonkun suunnan elämässäni, koska en ollut uskossa, vaikkakin olin soittanut ylistysbändissä ja kävin nuortenilloissa välillä ja minun vanhempani aina puolestani rukoilivat (mitä tuskaa he ovatkaan saaneet kokea vuokseni). Pornoa kuitenkin sai netistä ilmaiseksi, joten uusi "annos" ei koskaan ollut vaikeaa saada. 

Yrittäminen ei ollut ruusuilla tanssimista. Mutta selvisin jotenkuten. Sitten sain isoveljeltäni idean: Lähde Irlantiin töihin vuodeksi.

No tuumasta toimeen, hain töihin ja menin työhaastatteluun ja sain paikan. Muutto Irlantiin tuntui kuin uudelta mahdollisuudelta elämään. Kuitenkin muuttaessamme uuteen kämppäämme tunsin, että jotain ei nyt ollut oikein. Tiesin, että oli olemassa Jumala ja Saatana, koska olin nähnyt kuinka riivaaja ajetaan ulos ja muutenkin olin nähnyt monta yliluonnollista asiaa, koska olin uskovaisten kanssa hengannut. Ensimmäisenä yönä tunsin, kuinka joku pelottava tunne vaelsi huoneen ovelta ikkunan ääreen ja jäi siihen. Kun katsoin sinnepäin en nähnyt mitään. Siitä eteenpäin löysin uusia nettisivuja täynnä tuota samaa törkyä ja katselin niitä hirveän himon vallassa.

Näin meni 10 kuukautta. Sitten löysin töitä Suomesta ja ajattelin että nyt voisin mahdollisesti saada itselleni vakituisen elämän ja turvata samalla "fiksini", koska enhän mä ketään satuta, minä teen tätä itsekseni kotona.

Sitten meni 6-8 kuukautta ihan täydessä sumussa, aluksi jaksoin tehdä töitä, mutta sitten huomasin, että yrittäminen ei ole helppoa. Onneksi tässä välissä oli matka Japaniin, koska se auttoi minua saamaan kiinni taas elämän paremmista puolista, vaikka japanilainen seksuaalisuuden avoimuus ei auttanutkaan minua ja hotellihuoneen nettipornokaistat lauloivat täysillä. Silti sain rantoutua ja nähdä paljon asioita, jotka olivat todella koskettavia ja hyviä. Sitten tulin takaisin Suomeen. Ei rahaa, töitä piti paiskia kuin sika, rahaa siitä ei minulle jäänyt kuin laskuihin. Valvoin öitä: Huusin Jumalaa! Valitin monta kertaa että miksi olen syntynyt.

Sitten eräänä päivänä sain puhelun! Minulle tarjottiin työtä, jota varmasti osasin ja jota tykkäsin tehdä. Sain työpaikan haastattelun jälkeen ja aloitin aikalailla uuden elämän, mietin että "Jumala, miksi sä olet mulle näin hyvä? En mä ansaitse pelastusta. Jätä mut rauhaan". Erään kerran kavereiden luona ollessani aloin katselemaan erästä vanhaa tuttua tyttöä vähän erilailla kuin aikaisemmin. En ajatellutkaan hänestä että miten kuuma pakkaus hän oli tai muuta sellaista, vaan ajattelin, että onpas mukava tyttö, ihastuin, menin erääseen seurakuntaan etsimään häntä, kun kuulin että hän olisi siellä mahdollisesti käymässä.

Tapasinkin siellä Jeesuksen. Elokuussa 2007 annoin omassa vuoteessani elämäni Jeesukselle. "Ota mun elämäni jos sen tahdot, mä en mitään ansaitse mutta mä haluan vapaaksi ja mulla ei ole muuta tietä kuin sä" Tuollaisia ajatuksia päässäni pyöri. Tunsin kuinka jonkin todella autuas läsnäolo laskeutui elämääni ja otti hallinnan. 

Seuraavana päivänä katsoin itseäni peilistä, olin 24-vuotias, pian 25 ja näytin siltä kuin olisin syönyt toisen ihmisen. Olin 135 kiloa painava, huonokuntoinen ja minua alkoi ärsyttämään koko tilanne. Olin siis aikaisemminkin kokeillut laihuttaa ja liikkua ja pelasin sählyä tosi mielelläni, mutta en silti ollut kovin terveessä hapessa. Unohdin pornon kokonaan ja aloin pikkuhiljaa kehittää kuntoani päivittäisellä lenkkeilyllä. Aluksi kävelyä verenmaku suussa(olin oikeasti niin huonossa kunnossa, että reipas 1,5 kilsan matka oli tuskaa), sitten pikkuhiljaa hölkäten. Painoni putosi kohisten. Jouluun mennessä olin enää 115 kiloa. Sitten tunsin itseluottamusta ja tunnustin ihastukseni naiselle josta tykkäsin. Sain rukkaset. Hetken aikaa meni tosi hyvin. Sanoinkin Jumalalle, että okei, vie sä mua eteenpäin!

Sitten tuli helmikuu ja kaste/seurakuntaan liittyminen olisi ollut ajankohtainen. Pelkäsin asiaa jostain syystä joten ajattelin, että asia saa odottaa hetkon. Mietin, mietin ja mietin ja sitten jostain kummasta syystä aloin katselemaan naisten kuvia netistä(miksi?), se johti lankeamiseen ja pahaan uuteen kierteeseen. Onneksi kuitenkin olin nyt uskossa ja taistelin aina kovempaa vastaan(itse omalla voimallani) ja joka kerta kun sorruin pyysin sydämmestäni anteeksi. Silti sisälläni syyllisyys kasvoi.

Jatkoin liikkumista ja aloitin maastopyöräilyn. Kuitenkin vuoden 2008 loppupuolilla ajauduin riitaan työpaikkani uuden omistajan kanssa ja irtisanouduin. Sitten pääsin vanhaan työhöni, mutta palkkalaiseksi, joten yrittäjänä en enää toiminut. Jatkoin liikunnan harrastamista ja olin onnellinen, vaikka lankeilinkin välillä, niin nostin aina itseni ylös Jeesuksen nimessä. Laihduin niin paljon, että kesän 2009 lopussa painoin vain 89 kiloa. Kasteellakin kävin helmikuussa 2009 ja liityin seurakuntaan.

Sitten tuli muutto Helsinkiin, tai oikeammin Vantaalle. Työni ei kannattanut Jyväskylässä, joten firmani siirsi minut töihin Helsinkiin. 

Isosiskoni asui seudulla, joten hän vei minua kokouksiin ja kaikkeen mahdolliseen hengelliseen toimintaan mukaan. 

Sitten tapasin elämäni ensirakkauden. Tytön, joka sai minut unohtamaan, että koko aikuisviihdettä oli edes olemassa. Hän asui keskisuomessa joten siellä sitten ravasin yhtenään ja olin ihan menossa naimisiin heti kun hän vain olisi valmis. Kerroin hänelle kaikki asiat elämästäni, ne pimeimmätkin, ja myös sen että joskus uniini tulee asioita vanhasta elämästä. Hän oli kuitenkin huomattavasti minua nuorempi, joten minulla oli epäilys monta kertaa että voiko tämä olla tottakaan. Uskoin kuitenkin että hän oli Jumalan kaunis lahja minulle. Kuitenkin annoin HIMONI säädellä suhteen fyysisyyttä. Vaikka sovimmekin, että seksiä ei ennen avioliittoa, niin melkeimpä kaikkea muuta kokeiltiin. Neljä kuukautta ja tyttö oli niin sekaisin ja peloissaan, että sanoi minulle, että hän ei nää enää minun kanssani tulevaisuutta. Se oli kova pala, koska rakastin tuota tyttöä ja olin oikeasti kuvitellut eläväni elämäni hänen kanssaan. Jotenkin kuvittelin, että saisin jotenkin muutettua hänen mielensä joten yritin taivutella häntä, mutta hän sanoi, että hän pelkää minua.

Se pysäytti.

Tuo Jumalan rakkauden hedelmä, ihanin ihminen koko maailmassa jota en olisi koskaan halunnut satuttaa tai pelästyttää pelkäsi minua. Myöhemmin kuulin että hän jopa vihasi minua pitkään ja että olin rikkonut hänen sisällään jotain, mikä ei ole helppoa korjata. Annoin hänen mennä. Mutta kuitenkin kannoin katkeruutta sisälläni ja se sai minut lankeamaan... monta kertaa... 

Nyt vasta kun Jumala on saanut puhutella minua olen tajunnut, että olen ajatellut asioita väärin. 

Minussa itsessäni ei koskaan tule olemaan mitään sellaista joka pystyisi hyvää tekemään, se kaikki on lahja Jumalalta. 

Olen saanut syntini anteeksi ja tämän kaiken kertominen ei satu enää, koska tiedän, että Jumala on parantanut/parantaa myös tuon tytön jonka minä hajotin ja Hän on suuressa armossaan antanut minulle uuden elämän, jossa voin palvella Häntä ja toimia Hänen välineenään tässä maailmassa. Kotiseurakuntaani en ole vielä löytänyt, mutta kiitos Jumalalle, että olen saanut vapauden!

Vaikka en olekkaan mikään synnitön ja puhdas pulmunen, niin Jeesuksen veri on minusta tehnyt valkoistakin valkoisemman.