Materiaalia kun ei tarvinnut ladata vaan sen pystyi puskuroimaan suorana, ei tarvinnut pelätä, että joku löytäisi sitä koneelta. "Tämä on viimeinen kerta" oli hyvin perinteinen itsepetos.

Jospa tässä nyt vaikka omana terapiana vähän kertoisi omasta suhteestani pornoon. 

Olin varhaismurrosiässä, kun kaverin luona näin ensimmäisen kerran pornolehtiä ja kiinnostus niihin tietysti heräsi. En tuolloin juurikaan ollut ajatellut uskon asioita, vaikka sellainen perustava lapsenusko minulla ehkäpä olikin leirien ja seurakuntayhteyden jäljiltä. Silloista suhdettani Jumalaan kuvasi ehkä parhaiten "leiriuskovaisuus". Silloin se oli siistiä ja hieno juttu, mutta kun koulu alkoi, vei ns. maailma taas mennessään ja nuo asiat jätettiin taakse. Onkin ehkäpä loogista, että tuolloin "uskovaisuuteni" ei juurikaan vaikuttanut päätöksiini ja mielitekoihini.

Lainasin kaveriltani näitä lehtiä ja vein ne kotiini, jossa sitten yön pimeinä tunteina tai yksin kotona ollessani niitä luin. Tätä kautta heräsi myös halu itsetyydytykseen, josta minulla ei ollut juurikaan kokemusta ennen pornon mukaan tuloa. Näin jälkeenpäin ajatellen, sellainen normaali omaan seksuaalisuuteen tutustuminen jäi pois, koska porno oli mukana heti alusta alkaen. Yläasteella lainasimme kavereiden kesken toisillemme materiaalia ja silloinen pornon katsomiseni oli keskittynyt videoihin ja lehtiin. Kerran Jumala ehkäpä herätteli sen verran, että sain hävitettyä kaiken materiaalin kotoa, mutta myöhemmin täysi-ikäisyyden kynnyksellä kun saimme internetin ja tietokoneen kotiimme, lähti mopo täysin käsistä. Materiaalia kun ei tarvinnut ladata vaan sen pystyi puskuroimaan suorana, ei tarvinnut pelätä, että joku löytäisi sitä koneelta, mutta toisaalta sen poistaminen ei ollut mahdollista ja kynnys mennä sivustoille uudestaan oli todella matala. " Jos nyt kuvan tai kaksi käyn katsomassa...Tämä on viimeinen kerta" oli hyvin perinteinen itsepetos.

Tuossa iässä tein varsinaisesti uskon ratkaisun ja porno jäikin lähes vuodeksi kokonaan pois. Kuitenkin seurustelusuhteen myötä se tuli takaisin kuvaan, jossa se luonnollisesti aiheutti ongelmia. Kaukosuhteen ikävää kun tuppasi sitten lievittämään muilla keinoilla kuin niillä terveillä ja oikeilla...

Suhteen aikana kerran hävitin kaiken materiaalin mitä oli uudestaan kertynyt, mutta internet-pornosta en pystynyt luopumaan. Suhde päättyi ja ne vuodet, joita vietin sinkkuna sen jälkeen, oli niissä porno päivittäinen käyttöhyödyke vaikka toisaalta elin myös kristittyä elämää. Ajattelin, että kyseessä on enemmänkin minun ja Jumalan välinen juttu, joka ei kuulu toisille eikä se vaikuta kehenkään muuhun tai ole keltään muulta pois.

Kuitenkin sitten tapasin elämäni naisen, joka aukaisi silmäni asian suhteen. Hän näytti oikeastaan aika konkreettisellakin tavalla sen, millaiseksi oma seksuaalisuuteni ja mielikuvani olivat kieroutuneet ja itsekin sitä suorastaan pelästyin. Salakavalasti porno oli pikku hiljaa muokannut käsityksiäni naiskauneudesta ja siitä mikä on tervettä seksuaalisuutta ja millaista seksuaalisuuden tulisi olla parisuhteessa. Hänen kehoituksestaan hakeuduin kristitylle seksuaaliterapeutille, jonka avulla pystyin käymään läpi niitä syitä ja ajatusmallia, mitkä aiheuttivat pornoriippuvuuden. Nyt olen asian suhteen jo paljon kuivemmilla vesillä, vaikka vaikeaa välillä onkin. En olisi pystynyt ilman terapiaa hahmottamaan niitä syitä ja lähtökohtia, jotka olivat riippuvuuden takana. Viimeisten vuosien aikana kävin aktiivisesti seurakunnassa, mutta en siellä kertonut asiasta kenellekään eikä siitä juurikaan puhuttu. Kuten sanoin, ajattelin että se on minun ja Luojani välinen asia, jonka selvitämme kahdestaan. Rukoilin kyllä asian puolesta ja toivoin, että Jumala jollain tapaa tästä vapauttaa, itse en siihen pystynyt. En siis elänyt hällä-väliä asenteella pornon suhteen. Tiesin sen olevan väärin myöhemmällä iällä, mutta en vain pystynyt lopettamaan.

Kiitos Luojan, sain apua ja eheytymiseni asian suhteen on lähtenyt käyntiin.