Myös alastomien alaikäisten tyttöjen kuvia päätyi kokoelmiini, samoin murrosikäisten poikien, jotka kuvittelin aktissa tyttöjen kanssa. Saunailta- ja pukuhuonefantasiat vaihtuivat mielikuviin ryhmäorgioista ja raiskauksista.

Olen vähän päälle parikymppinen mies ja kasvanut kristillisessä kodissa, jossa minulle kerrottiin jo lapsena Jeesuksesta. Olin eräänlaisessa lapsen uskossa peruskoulun viimeisille luokille asti. Minulla ei kuitenkaan ollut seurakuntayhteyttä, ja ihmisiin pettymisten johdosta olin vähitellen alkanut kartella uskovien seuraa.

Vaikka uskoinkin Jumalaan ja allekirjoitin vinon pinon kristillisiä arvoja, oli vakava askel uskonratkaisun suhteen jäänyt tekemättä. Tapahtui asteittainen luopuminen, ja lukioiässä olin jo täysi luopio. Vaelsin maailmassa. Kokeilin humalajuomista, pyrin ei-uskovien suosioon ja aloin laiminlyödä yhteydenpitoa lähes kaikkiin entisiin uskoviin kavereihini, keksien vaikka mitä syitä sille, miksi he olivat ei-uskovia huonompaa seuraa.

Itsetyydytystä olin kokeillut ensimmäisen kerran ehkä 11-12-vuotiaana. Tämä itsessään ei toki vielä olisi ollut erityisen vaarallista, mutta jossakin vaiheessa varhaisessa teini-iässä jäin kuitenkin koukkuun masturbointiin. Siitä tuli tapa hankkia helpotusta ahdistukseen, haudata huolet, häpeä ja käsittelemättömät asiat hetkellisellä hyvänolontunteella. Päivittäinen itsetyydytys ja saastainen fantasiointi vaativat kumppanikseen visuaalista materiaalia, ja postimyyntifirmojen alusvaatekuvastojen ynnä muun muka lievän eroottisen materiaalin kautta päädyin asteittain internet-pornoon. Viimeistään 16-vuotiaana olin koukussa pornoon, ja porno, fantasiointi ja itsetyydytys pitivät minua vankilassa vieden minne tahtoivat. En hallinnut omaa käyttäytymistäni, eikä Herrani enää ollut Jeesus, vaan aivan joku muu.

Pornoriippuvuus vei syvemmälle matkallani kohti kadotusta, joka oli alkanut pettymisestä ihmisiin ja pettymysten projisoimisesta vihaksi Jumalaa kohtaan. Keräsin koneelleni ja CD-levyille useamman kymmenen tuhannen kuvan pornokokoelman. Mitään paikallaan pysymisen tilaa pornoriippuvuudessa ei olekaan: siitä joko eheytyy tai sen mukana tuhoutuu vähä vähältä. Pääasiassa kokoelmani muodostui ns. pehmopornosta, alastomien naisten kuvista, mutta hiljalleen minua alkoivat kiinnostaa yhä nuoremmat murrosikäiset ja esimurrosikäiset tytöt.

Myös alastomien alaikäisten tyttöjen kuvia päätyi kokoelmiini, samoin murrosikäisten poikien, jotka kuvittelin aktissa tyttöjen kanssa. Kiihottavaa ei ollut ainoastaan alastomuus, vaan keräsin kuvia myös naispuolisista kavereistani ja kuvittelin, miltä he näyttäisivät ilman vaatteita: fantasioin näkeväni heidät alastomina saunassa, uimarannalla, harrastamassa seksiä jonkun tuntemani pojan kanssa.

Vähitellen myös seksifantasiat, joita visuaalinen pornonkatselu stimuloi, kehittyvät sairaammiksi ja saastaisemmiksi. Saunailta- ja pukuhuonefantasiat vaihtuivat mielikuviin ryhmäorgioista ja raiskauksista. Porno- ja seksiriippuvuus ei ole mikään ”lievempi versio” alkoholismista tai muista sairauksista: sen kehittyminen pidemmälle nostaa sietokynnystä, ja panee ottamaan suurempia ja suurempia riskejä. Siksi se on äärimmäisen vakavaa: jollei siihen puutu, se voi viedä ihmisen saastaisten ajatusten kautta erittäin hirveisiin tekoihin! Huomasin katselevani alaikäisiä tyttöjä uimahalleissa ja rannoilla fantasioiden heistä ilman uima-asuja.

Muutama vuosi sitten tulin uskoon masennuksen ja vaikeiden elämänvaiheiden kautta. En kuitenkaan heti luopunut sen paremmin kaikesta aiemmasta huonosta seurasta kuin aiemmista synneistäkään. Harjoitin jonkin aikaa uskoontuloni jälkeen säännöllistä itsetyydytystä, enkä luopunut pornokokoelmastani. Elin kaksoiselämää.

Riippuvuuteni vaivasi minua, vaikka yritin kieltää sen ja tunkea sen maton alle. Se söi jumalasuhdettani, uskoani ja rukouselämääni. Jopa kun aloin lukea säännöllisesti Sanaa, saattoi ajatuksiini tulla mielikuvia alastomista naisista sheivattuine häpykarvoituksineen kesken raamatunluvun. Se oli hirvittävää! Pornossa pahinta on juuri visuaalisuus: se turmelee irvokkaasti ja salakavalasti mielikuvien kautta sen, minkä pitäisi olla pyhää, yksityistä ja herkkää – minkä Jumala on tarkoittanut miehen ja vaimon väliseksi rakkauden syvimmäksi osoitukseksi.

Pehmopornokuvat syöpyvät mieleen ja palaavat sinne pienestäkin ärsykkeestä: naisen paljaan vatsan näkemisestä tämän verrytellessä, stringien vilahtamisesta matalien farkkujen alta, puseron väljästä kaula-aukosta jne. Yhteiskuntamme on täynnä seksuaalisia ärsykkeitä, jotka normaali ihminen pystyy vaivatta jättämään omaan arvoonsa, mutta jotka porno- ja seksiriippuvaiselle ovat kuin hyökkäyksiä herkimmälle alueelle ja aiheuttavat tuskallisen fantasiointiin johtavan mielikuvien tulvan.

Vasta kun aloin ottaa uskonelämäni vakavasti, tutkia Sanaa ja hankkiuduin seurakuntayhteyteen, alkoi todellinen vapautuksen parannuksen teon vaihe elämässäni. Tällöin nousi esille kysymys kasteesta: minua ei oltu vielä kastettu, ja Jumalan sanalle ja Jeesuksen esimerkille uskollisena halusin mennä kasteelle. En olisi kuitenkaan pystynyt menemään kasteelle eläen kaksoiselämää: tunsin tuhoutuvani, hajoavani kahtia. Yritin tukahduttaa synnintuntoa, joka painoi raskaana ylläni. Silloin sain Jumalalta voimaa, ja eräänä iltana tuhosin koko pornokokoelmani. Hävitin kaiken luvaten itselleni ja Jumalalle, että uusi vaihe alkaisi elämässäni. Kasteelle mennessäni tunsinkin suurta Jumalan hyväksyntää, rakkautta ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Olin uusi luomus, mutta vanhalla Aatamilla oli minusta vielä paljon syvempi ote, kuin tuolloin osasin kuvitellakaan.

Kesällä 2009 olin Juhannuskonferenssin nuortenjuhlassa Vedä Henkeä -tapahtumassa. Rami Lehtolan ja Ville Mäkipellon puheet ja pornoriippuvaisen todistus viilsi minua syvältä sisimmistäni. Kuin nyrkki olisi osunut silmään tiesin itseni syylliseksi, tiesin olevani juuri se, jota ongelma koskee. Tiesin, ettei riippuvuuteni ollut vielä loppuun käsitelty. Olin tuhonnut pornokokoelmani enkä enää katsonut pornoa tai masturboinut läheskään päivittäin, mutten vielä ollut tunnustanut riippuvuuteni koko syvyyttä muille tai edes Jumalalle (tuskinpa edes itselleni). En kuitenkaan uskaltanut hakea apua konferenssissa, koska häpesin ja pelkäsin, mitä kaverini olisivat ajatelleet.

Syksyn tultua repsahtelin yhä silloin tällöin pornon katseluun ja itsetyydytykseen. Eräässä vaiheessa olin palannut lähes päivittäiseen, rutiininomaiseen masturbointiin. Silloin aloin rukoilla itseni ja tilanteeni puolesta. Pakotin mieleeni konffassa sanotun. Aloin tosissani etsiä apua internetistä. Löysin Koukussapornoon.com -sivuston, joka ei tuolloin ollut vielä valmis, mutta sisälsi linkkejä apua tarjoavien tahojen sivustoille. Kuten Sanassa sanotaan: etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Otin ratkaisevan askeleen rukoillen: soitin sen ratkaisevan puhelinsoiton, pyysin apua, henkilökohtaista tapaamista. Kerroin ongelmastani toisille. Tunnustin syntini. Sain kuulla, miten ne on Kristuksen Golgatalla vuotaneen veren tähden saatu anteeksi.

Tähän mennessä olen tunnustanut riippuvuusongelmani muutamalle luotettavalle uskovalle miehelle, jotka osaavat siinä auttaa. Olen tilivelvollinen internet-liikenteestäni kahdelle luottamuskumppanilleni, ja mikäli lankeaisin pornoon, nämä saisivat siitä tietää sähköpostiraportin kautta. Minulla on myös tilivelvollisuuskumppani, jolle voin kertoa avoimesti kamppailustani seksuaalista riippuvuutta vastaan ja joka tukee minua siinä. Minulla on ihmisiä, jotka rukoilevat puolestani.

Haluankin sanoa sinulle, joka tunnistat tämän ongelman itselläsi: Ota se vakavasti! Ota ratkaiseva askel. Seksuaalinen riippuvuus on vakavampi ongelma kuin monet haluavat myöntää. Riippuvuus pornosta, masturbaatiosta ja fantasioinnista on vihollisen linnake syvällä mielen alueella. Se kalvaa salakavalasti, tuhoaa ja lannistaa.

Seksuaalisuuteni on yhä varsin vinoutunut, enkä edes kuvittele olevani kuivilla vesillä. Kuten Paavali sanoo Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea” (1. Kor. 10:12). Siksi minun on oltava tällä alueella erityisen varovainen. Olen kuitenkin päässyt hyvään vauhtiin parantumisessani ja jumalasuhteeni on syventynyt valtavan paljon. Jopa seksuaalisesti rikkinäisenä olet Jeesuksen vastaanotettuasi ainutkaatuinen uusi luomus, olet Jumalan lapsi, Kristuksen verellä vapaaksi ostettu, ja sinulla voi olla erittäin läheinen suhde Jumalan kanssa.