"Pornosta ei pääse eroon pelkästään siitä pidättäytymällä, vaan keskeistä on saada elämä kokonaisvaltaisesti tasapainoon."

”Se, mitä ruokit, kasvaa. Se, mitä pidät nälässä, pienenee.” (Michael Leahy, Porn Nation)

”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7)

Olen saanut viimeaikoina erityisen paljon sähköpostia ateisteiksi tunnustautuvilta ihmisiltä, jotka tiedustelevat, mitä sivustollamme on pornoa vastaan. Onpa jopa tuohtuneeseen sävyyn ihmetelty sitä, miksi pidämme pahana näiden henkilöiden pornon käyttöä. Vastaus on simppeli: Koukussa pornoon -sivusto ei ole koskaan pitänyt tarpeellisena puuttua sellaisten ihmisten pornon käyttöön, jotka eivät sitä itse koe ongelmakseen. Itseymmärryksemme mukaan ”pidämme esillä toisenlaista näkökulmaa pornon kyllästämässä yhteiskunnassa”. Pidämme esillä, emme pakota tai tuputa.

Olemme olemassa niitä varten, jotka kokevat pornon käytön ongelmakseen. Ihminen, joka valitsee pornottoman elämäntyylin, joutuu usein ristiriitaisiin tilanteisiin. Yleinen mielipide kaveriporukassa tai työpaikan kahvihuoneessa saattaa olla hyvinkin pornomyönteinen. Suurin ristiriita on kuitenkin ihmisessä itsessään. Jos yksilö pitää tärkeänä arvona pornovapaata seksuaalisuutta, mutta ei silti käytännössä tunnu pääsevän pornosta eroon, syntyy arvojen ja toiminnan ristiriita, kognitiivinen dissonanssi.

Tällaiset ihmiset pyytävät meiltä apua. Me autamme ohjaamalla eteenpäin ja tarjoamalla vinkkejä.

Pornosta eroon haluava ihminen etsii usein helppoa vastausta. Helppoa vastausta ei kuitenkaan ole. Keskeinen käsite pornottomaan elämään haluavalle – olipa kyseessä sitten pornoriippuvainen tai muuten vain ongelmalliseksi käyttönsä kokeva – on elämänhallinta. Pornosta ei pääse eroon pelkästään siitä pidättäytymällä, vaan keskeistä on saada elämä kokonaisvaltaisesti tasapainoon.

Tilannetta havainnollistaa voimavaran käsite. Jokaisella ihmisellä on tietty määrä voimavaroja; Oravalla on vain rajallinen määrä siemeniä omassa talvipesässään. Jaksaakseen ihmisen on opeteltava jakamaan elämän voimavarat tasaisesti muun muassa työn, sosiaalisen elämän, harrastusten ja hengellisen toiminnan välillä. Tätä varten on oltava realistinen kuva omista voimavaroista. Jos orava ahmii kaiken talviravintonsa joulukuun loppuun mennessä, on tammikuu ja helmikuu järjetöntä paaston aikaa. Hetken nautinnosta seuraa kuukausien morkkis.

Moni meille sähköpostia lähettävä kertoo kokevansa yksinäisyyttä, tekemisen puutetta tai kyvyttömyyttä levätä ja ottaa rennosti. Nämä tekijät ajavat helposti pornon käyttöön, joka on ”ongelmakäyttäjien” mielestä halpa korvike niistä moninaisista tavoista, joilla ihminen voi kokonaisvaltaisesti levätä. Haastankin lukijaa pohtimaan oman elämänsä rutiineja. Millä keinoin voisin erottaa työ- ja kotielämän? Miten voisin lisätä sosiaalista elämää? Mikä on minulle mieluisin tapa rentoutua: urheilu, musiikki vai jokin muu harrastus? Miten rytmitän elämää niin, että jaksan? Panostamalla oikeanlaisiin asioihin elämässäsi ei-toivottujen asioiden rooli pienenee. Tämän ajatuksen Michael Leahy tiivistää Paavalin tavoin alun lainauksessa.

Loppuun on pakko rohkaista toteamalla, että hyvästä elämänhallinnasta huolimatta elämä ei ole koskaan ihmisen itsensä hallinnassa. Realistiseen elämänhallintaan kuuluu mielestäni sen ymmärtäminen, että ihminen itsessään on voimaton ja kykenemätön hallitsemaan elämää. Yllätyksiä ja ongelmia tulee aina. Kristinuskon armon suurin anti on siinä, että sen piirissä ihminen saa arvaamattoman ja ohjailemattoman elämän keskellä kokea olevansa täysin rakastettu. Ihminen ei voi suorittamalla lisätä omaa armoaan tai pelastustaan.

Taivaan Isä pitää huolta niin rikkinäisestä ihmisestä kuin siemenensä joulukuussa ahmineesta oravastakin. Tästä lähtökohdasta on hyvä nöyrästi opetella elämänhallintaa.

Ville Mäkipelto